Ei sitä uskois että Lulukin täyttää kohta jo yhdeksän! Siis mä niin muistan sen kun haettiin tämä pieni karvapallero kotiin, matka ei ollut edes pitkä kun samalta kylältä. Olihan se niin uutta ja ihmeellistä kun pieni pentu oli talossa, kun en muistanut juuri mitään Tessun pentuajoista(meidän ensimmäinen koira). Sitähän olis pitänyt koko ajan pitää sylissä ja rapsutella ja halia. ^^ Lulu oli kyllä pentuna välillä aikamoinen riiviö! Sehän roikkui housunlahkeissa ja käytti aika paljon hampaitaan kaikkeen. Siinä kärsi kengät ja vaatekappaleet, hihnat ja pannat ei kauaa pysynyt ehjänä. Karkureissuja harva se päivä..
Silti tästä kauhukakarasta kuoriutui aivan ihana ja kunnollinen aikuinen! Sillä on mahtava luonne. Tutut ja sukulaiset onkin sanoneet että Lulu se on kaikkein paras. :)
Lulu on kyllä tosi virkeä vanhus. Siis sehän käyttäytyy välillä ko pentu! Vanhuuden merkkejä ei muuta ole kuin tuo harmaantunut kuono. Hampaatkin on hyvässä kunnossa, ja silmät. Suht terveenäkin se on pysynyt. Vehnäallergiahan sillä on, mutta se on pysynyt kurissa vehnättömällä ruualla. Joskus joku vieras on erehtynyt antamaan pullanpalasen tms, niin silloin Lululla kyllä karva alkaa pölisemään ja silmät rähmii. Eläinlääkärissäkään ei oo tarvinnu rampata kuin rokotuksilla, kerran yhden naapurinkoiran pureman takia, muttei muuten.
Lululla on kuten kuvasta näkee, mukava karvanlähtö meneillään. Aika karsean näköinen turkki :D Sitä tässä harjailin tänään. Harjalla tuo ei niin hyvin lähe, sormilla sitten nypin.
Toivottavasti Lulu on meidän luona vielä monen monta vuotta, on se niin rakas!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti